Pragmatiikkaa pilke silmäkulmassa

Pragmatiikalla, merkityksellä ja sen tilannekohtaisella tulkinnalla voi saada aikaan myös huumoria. Törmäsin internetissä Fingerpori- sarjakuviin ja unohduin lukemaan niitä. Yhtäkkiä tajusin, mihin niiden huumori usein perustuu: sanojen tai ilmausten merkityksiin, jotka sarjakuvien tekijä (tai sarjakuvassa itse hahmot) tulkitseekin tavallisesta poikkeavalla tavalla, yllätyksellisesti tai erikoisen konkreettisesti, erittäin hauskalla tavalla. Lukija saa ahaa-elämyksen ja naurunsa, kun tajuaa, kuinka merkitys on tulkittu erilailla kuin yleensä (jos tajuaa, joskus ainakin mulla on liian pitkät piuhat).

Linkkien takana muutama hyvä esimerkki, joissa hahmot tekevät merkityksistä omia tulkintojaan:

http://www.hs.fi/fingerpori/s1305940404078

http://www.hs.fi/fingerpori/s1305939438347

Ja tuolta Hesarin sivuilta niitä löytyy lisää.

Itse käyn silloin tällöin kuuntelemassa live-musiikkia ja oman ”fingerporini” piirtäisin seuraavasta aiheesta: Bändin esittelyspiikkausta ”Tänä iltana pianossa…. Tänä iltana meillä kontrabassossa...” seuraisi kuva, jossa pianisti kurkistelee pianon sisältä ja basisti kontrabasson kaikukopasta :D.

Pragmatiikan alkeet

Kun ihminen avaa suunsa, hän haluaa usein sanoa jotakin merkityksellistä. Merkityksiemme ilmaisuun käytämme hyvin vaihtelevaa kieltä. Esimerkiksi tilanteesta, keskustelukumppanista, omista tottumuksistamme ja maailmankuvastamme sekä tarkoitusperistämme riippuen ilmaisemme merkityksiä eri tavalla. Samaa merkitystä voi ilmaista useilla eri sanoilla ja tavoilla.

Ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa merkitykset rakentuvat paljon muustakin kuin pelkistä sanoista. Emme sano ääneen kaikkea, mitä tarkoitamme, vaan jotkin merkitykset piilotamme tietoisesti tai tiedostamatta – kielenkäyttöömme kuuluen - sanojen taakse näkymättömiin. Sanat ovat ilmauksen ulkokuori, ilmipantu osa, mutta kokonaismerkitykseen vaikuttaa myös ”näkymätön” osa, joka täytyy päätellä. Täsmälleen samoilla sanoilla voidaan siis tarkoittaa hyvin montaa asiaa, sillä sanojen taustalla on erilainen "näkymätön" (tai puhutussa kielessä ehkä enemmänkin kuulumaton), pääteltävä osa.

Kun tarkastelemme ilmausta erillään kontekstista, alkuperäistä merkitystä on usein hankala päätellä, sillä ilmaus voi merkitä montaa asiaa. Usein ulkopuolisen kuulijan mielestä keskustelua voi olla vaikea seurata, koska hän ei pysty päättelemään kaikkia näkymättömiä osia. Voisi olla mahdotonta yhdistellä toisiinsa kontekstistaan irrotetut kysymykset ja vastaukset, sillä luonnollisessa vuorovaikutuksessa ne muotoutuvat hyvin monimutkaiseksi verkoksi ilmauksia, joiden takana lymyilee pääteltävä merkitys. Merkitykset ovat siis tilannekohtaisia.

Kielenkäyttöä kontekstissa ja vuorovaikutuksessa, merkityksiä ja niiden ilmaisemista ja ymmärtämistä, merkityksien tilannekohtaista tulkintaa ja sen tutkimusta kutsutaan pragmatiikaksi ((Mikkola & Turja 2015) Se on yksi opintojaksomme aiheista, jota käsittelimme opintojakson alussa yhteensä kolmen oppitunnin ajan.

Ensimmäisellä tunnilla käsittelimme teoriaa opettajamme johdolla melko luentomaisesti muistiinpanoja kirjoitellen ja kahdella muulla tunnilla tehtävien ja erilaisten harjoitusten kautta.

Luento-osion tärkeitä sisältöjä olivat pragmatiikka ja siihen liittyvät erilaiset käsitteet. Tärkeää oli niiden ymmärtäminen sekä oppiminen, ja luennoiminen olikin mielestäni yksinkertaisuudessaan oiva ja toimiva tapa siihen. Luennoimisen lomassa esitetyt kysymykset herättelivät tarkastelemaan ilmiöistä esitettyjä esimerkkejä ja etsimään niitä myös omasta elämästä.

Harjoitusten kautta taas sovelsimme juuri oppimaamme tietoa ja tutustuimme uusiin esimerkkeihin. Koska harjoitusmonisteessa eri käsitteisiin liittyviä ilmiöitä ei ollut otsikoitu, itse ainakin päädyin myös pohtimaan, että mikä tehtävä viittaa mihinkäkin oppimaamme käsitteeseen. Näin olleen siis harjoittelin ilmiön ja sitä kuvaavan käsitteen yhdistämistä. Sen onnistuessa sain välineen, jolla aloin havainnoimaan oman elämäni keskustelutilanteita ja soveltamaan oppimaani tietoa tuntien ulkopuolella. Tuntien jälkeen olen tunnistanut pragmatiikkaan kuuluvia ilmiöitä ja yrittänyt yhdistellä niitä oppimiimme käsitteisiin. Seuraavaksi esittelen hieman näitä käsitteitä ja kerron myös löytämiäni esimerkkejä.

Pragmatiikkaan siis kuuluvat mm. seuraavat käsitteet: 

-Deiksis, eli osoittaminen, ja deiktiset eli osoittavat ilmaukset. Kielessämme on paljon osoittavia ilmauksia, sanoja joita ei ymmärrä, ellei tunne asiayhteyksiä, eli tiedä mihin niillä viitaataan. Ilmaukset ovat usein pronomineja. (Mikkola ym. 2015).  Tulkkauksen tunneilla meitä onkin varoiteltu "pronominikielestä", jota saattaa tulkatessa epähuomiossa syntyä. Esimerkiksi lauseen henkilöt ja heidän suhteensa sekä tekijä ja kohde saattavat jäädä pimentoon, jos kaikkia kutsutaan pelkillä pronomineilla.

Sainkin esimerkin deiktisistä ilmauksista eräällä tulkkauksen tunnilla, jossa juttelimme lehtorin kanssa meneillään olevasta tulkkausharjoittelusta. Meille oli epäselvää harjoittelun kahden osion erot ja kyselimme, mitä niihin voisi sisällyttää. Erään opiskelijan puheenvuoro kuului suunnilleen näin: ”Käykö se tohon toiseen kun ollaan käyty siellä lapsenvahteina ja juteltu niiden kanssa niistä tukiviittomista?” Osa luokkalaisistamme (esimerkiksi ne, jotka olivat olleet mukana lapsenvahteina) ymmärsivät mihin deiktisillä viittauksilla viitatiin, mutta lehtori ei. Hän kuitenkin huomasi ongelman syyn ja osasi ”puuttua” asiaan (liittäen sen myös tunnilla käsiteltyyn tulkkaukseen liittyvään asiaan - merkityksen välittämiseen) ja pyysi selvennyksiä: ”Käykö se mihinkä? Missä olette käyneet? Kenen kanssa jutelleet ja mistä?”

-Konteksti eli asiayhteys, joka on tärkeää pragmatiikassa, sillä siinä tutkitaan kielenkäyttöä juuri eri konteksteissa. Konteksti vaikuttaa merkityksen tulkintaan. Pragmatiikassa voidaan tutkia kielellistä kontekstia eli lauseyhteyttä (mitä muuta ilmaisun ympärillä tapahtuu kielellisellä tasolla), tilannekontekstia eli kielenulkoista ympäristöä (esimerkiksi puhetilannetta) sekä kulttuurikontekstia, johon kuuluu erilaisia sosiaalisia tekijöitä (Mikkola ym. 2015) (suluissa olevat omia lisäyksiäni). 

 -Presuppositiot ovat ennakko-oletuksia, implisiittisiä perusoletuksia (Mikkola ym. 2015), joita puhuja tai kirjoittaja ei laita näkyviin, sillä hän uskoo kuulijan jo tietävän ne. Jos kuulija ei jostain syystä tiedä niitä, merkitys voi jäädä hänelle epäselväksi tai muuntua toisenlaiseksi. 

Seuraavien kylttien merkityserojen syntyä miettiessä mieleeni tulivat presuppositiot.

Vaikka molemmissa kylteissä kehotetaan varomaan jotakin kohdetta, on niillä suuri

merkitysero.Varokaa lapsia -kyltillä yritetään suojella lapsia merkin lukijalta, kun taas Varo kuilua

-merkin lukija on itse vaarassa. Koska kylttien ilmaisussa eroavat vain kohteet, on erilaisten merkityksien takana oltava ennakko-oletukset, presuppositiot kohteista. Tieto siitä, että lapset eivät ole vaarallisia, mutta kuiluun putoaminen taas on, auttaa kylttien merkityksen tulkitsemisessa.

Varokaa lapsia -kyltistä saa merkitystä toisin tulkitsemalla myös melko koomisen (itse naureskelen sille aina kun kyltti sattuu vastaan :D).

Seuraavissa kylteissä varomisen kohteet ovat vielä lähempänä toisiaan, sillä ne ovat molemmat eläimiä.

Silti edelleen kylteillä on sama merkitysero: toista eläimistä täytyy varoa, jotta ei itse joutuisi vaaraan, toista taas jottei aiheuttaisi vaaroja. Kumpi eläin on kumpi?

Kyltteihin liittyy presuppositioita koirista vihaisina ja ihmisille vaarallisina otuksina ja hevosista (esim. autoa) säikähtävinä eläiminä ja näiden ennakko-oletusten avulla ihminen tavoittaa kyltin merkityksen.

Kylttien mahdollisia merkityksiä miettiessä tuli mieleen, että koirakylttiä käytetään myös kutsumattomien vieraiden loitolla pitämiseen (ainakin useammin kuin hevoskylttiä).

-Ilmaisun lokuutio, illokuutio ja perlokuutio. Savolaisten keskuudessa pitää oppia hyväksi tulkitsijaksi, sillä ainakin stereotypioiden mukaan savolaiset eivät sano mitään suoraan, vaan kaikki täytyy tulkita rivien välistä. Näin on kyllä myös muiden, kuin savolaisten keskuudessa, sillä ihmisillä on usein sanojensa takana tarkoituksia tai pyrkimyksiä, intentioita, jotka eivät aivan suoraan näy ääneen sanotusta ilmaisusta. Sanottuja sanoja kutsutaan lokuutioksi, intentiota sanottujen sanojen takana kutsutaan illokuutioksi ja illokuution vaikutusta kuulijaan perlokuutioksi (Mikkola ym. 2015).

Myös lapset oppivat piilottamaan intentionsa rivien väliin  hyvin nopeasti. Esimerkin poimin seuraavasta tilanteesta: minä, avomieheni, hänen teini-ikäinen veljensä ja hänen viisi vuotias sisarensa olimme kaikki saaneet suklaiset yllätysmunat. Pikkusisko sai oman munansa määrätietoisesti auki kohteenaan sisällä lymyilevä lelu, kun taas veljet keskittyivät maistelemaan suklaata. Minä en edes avannut omaani. Pian oman lelun löytämisen jälkeen sisko meni toisen veljen luokse ja kysyi: ”Aiotko pitää tuon lelun itse?” (lokuutio). Pikkusiskon illokuutio (haluan myös sinun lelusi) ”viattoman” kysymyksen takana selvisi veljelle nopeaan ja (perlokuutiona) veli lahjoitti lelunsa siskolle. Ehkä rohkaistuneena edellisestä, seuraavalta veljeltä sisko kysyikin jo suoraan, josko saisi hänenkin lelunsa (sai). Omaa avaamatonta pääsiäismunani tyttö tuijotteli hetken ja kysyi: ”Etkö sinä avaakaan sitä nyt?” ehkä vähän pettyneen kuuloisella äänellä, varmasti neljäs yllätyslelu haaveissan.

-Implikatuuri, eli lisämerkitys (Mikkola ym. 2015). Esimerkiksi kysymyksen vastauksesta voi päätellä muutakin, kuin mitä kysyjä vastaa. Esimerkiksi jos kysymykseen "Kävitkö kaupassa ja postissa?" vastataan: "Kävin postissa", voidaan sanotun merkityksen lisäksi päätellä, että vastaaja ei ole käynyt kaupassa.

Kaikki edellä luetellut ilmiöt piilottavat osan merkityksestä niin, ettei sitä aina nää sanotuista ja kirjoitetuista sanoista, vaan ilmauksen kokonaismerkityksen selvittääkseen kuulijan täytyy päätellä sanojen takana olevia asioita. Teemme tätä varmasti päivittäin ja osittain ihan huomaamattamme, koska ilmiöt liittyvät kieleemme ja kulttuuriin. Joskus ne myös aiheittavat väärinymmärryksiä, kun puhujan tarkoittama ja kuulijan ymmärtämä merkitys ovatkin erilaisia.

Tuntien aikana opin mitä käsitteet tarkoittavat ja mihin ne viittaavat. Ilmiöt olivat jo tuttuja ja tuntien aikana koin paljon ahaa-elämyksiä, kun tulkitsin dia-sarjan esimerkkejä oikein ja muistin esimerkkejä omasta elämästäni. Sain ilmiöille nimet ja pystyin luokittelemaan niitä jotenkin uudella tavalla, ne asettuivat omalle paikalleen siinä suomen kielen teoriassa, jota olen päähäni koonnut. Asiat ovat olleet aikaisemminkin olemassa ja silmieni nähtävillä, mutta nyt voin tarkkailla niitä tietoisemmin.

Pian tuntien jälkeen oli kuitenkin taas hankalaa muistaa kaikkia käsiteitä. Kohdatessani pragmatiikkaan selvästi liittyviä esimerkkejä omassa elämässäni, oli joskus hankala arvioida, mihin ”luokkaan”, minkä käsitteen alle se kuuluisi. Varsinkin jos emme olleet tunneilla käyneet samanlaista esimerkkiä. Eri käsitteiden sisäistäminen ja istuttaminen omaan muistiin vie vielä aikaa ja siihen tarvitaan aiheeseen palaamista vielä muutaman kerran uudelleen (kuten nyt päiväkirjaa kirjoittaessa olen tehnyt).

Vielä tämän vähän pitkäksi venähtäneen postauksen lopussa haluan liittää pragmatiikan omaan tulevaan ammattiini, tulkin työhön. Mihin tulkki tarvitsee tietoa pragmatiikasta, mitä hyötyä minulle tulee olemaan oppimastani?  Tulkki välittää merkityksiä. Ja kuten aiemmin kirjoittamastani voi päätellä, merkitykset eivät ole niin yksinkertaisia, kuin ehkä aluksi voisi luulla... eiväthän ne aina ole edes näkyvissä vai kuultavissa ilman päättelyä. Tulkin on tärkeä osata ja olla tietoinen pragmatiikkaan liittyvistä ilmiöistä, jotta osaa tunnistaa niitä lähtötekstissä (tekstissä jota tulkki alkaa kääntää kielestä toiseen). Kun tietää, mitä tekstin takana voi tapahtua, on helpompi ymmärtää koko kokonaisuus ja pelkkien pintarakenteiden ja lokuution sijaan välittää kaikki merkitykset, myös piilossa olevat. Sillon vuorovaikutus voi olla luonnollisempaa, tulke vaikuttaa vastaanottajaan samoin kuin alkuperäinen teksti olisi vaikuttanut.

Toisaalta on hyvä osata soveltaa pragmatiikkaa myös merkityksien rakentamisen näkökulmasta. Kun tietää, millaisilla seikoilla ihmiset luonnollisesti jättävät joitakin merkityksiä piiloon, voi itse tietoisesti olla jättämättämättä niitä piiloon liikaa. Tällöin tulkki tunnistaa sudenkuopat, kuten vaikkapa pronominikielen ja sillä tavoin saa viestin välitettyä niin, että vastaanottajan on helppo ymmärtää sen merkitys.

PS. Tätä postausta kirjoittaessa tuli mietittyä myös tekijänoikeuksia. Ensin sumeilematta kopioin kuvat googlesta ja laitoin perään linkin kuvan alkuperäisestä paikasta. Kerkesin julkaistakin postauksen välillä, kunnes tajusin, ettei niin tietenkään voi tehdä, kun en ollut käyttänyt googlessa mitään tekijänoikeussuodatinta. Onneksi minulle vinkattiin, että voisin vaikka itse piirtää kuvat, jolloin en varmasti loukkaisi kenenkään oikeuksia ja siksipä saitte nauttia tekstin lisäksi kauniista piirroksistani ;D

Lähteet: 

Mikkola, Aila & Turja, Hanna-Kaisa 2015. Tekstit ja diskurssit. Diasarja. Suomen kieli 3 Tekstit ja diskurssit. Kuopio: Humanistinen ammattikorkeakoulu

Tavoitteita ja odotuksia opintojaksolle

Opintojakson alussa minulla (kuten varmasti myös muilla opiskelijoilla ja lehtorilla) on usein jotain odotuksia. Odotuksia opiskeltavista asioista, opiskelutavoista, oppimisesta ja yleisesti opintojakson sujumisesta. Niin on myös tässä suomen kielen opintojaksossa.

Odotan, että opin uusia asioita opintojakson aiheisiin liittyen ja saan syventää tietämystäni kielistä ja erityisesti suomen kielestä. Yleensä suomen kielen opintojaksojen aikana tutustumme jo arkielämässä törmäämiimme ilmiöihin, joilla ei aiemmin ole ollut nimiä. Odotan että pystyn opintojakson jälkeen tunnistamaan ja nimeämään yhä useampia arkielämän kieli-ilmiöitä ja  sitä myöten myös tarkkailemaan niitä tietoisemmin.

Odotan että oppimisen kautta saan välineitä tulevaan tulkin työhöni. Joskus alani opiskelijat keskittyvät paljon viittomakieleen, kääntämiseen ja tulkkaukseen, ja suomen kielen syvällisen osaamisen merkitys saattaa joskus unohtua. Haluaisin itse ymmärtää suomen kielen tunneilla käymiemme asioiden yhteyden tulkin työhön ja että pystyisin hyötymään oppimistani asioista myös käytännön työssä.

Odotan opintojaksosta vaativaa, sellaista jonka suorittamisen eteen täytyy tehdä töitä ja satunnaisesti myös ottaa itseä niskasta kiinni. Nämä odotukset johtuvat edellisten opintojaksojen kokemuksista. Suomen kielen tunneilla kohdataan paljon uusia käsitteitä, joiden selkeytymisen eteen täytyy tehdä paljon töitä, jotta oikeasti ymmärtää, mitä kaikkea ne tarkoittavat. Ne ovat jotain muuta kuin arkista kieltä ja usein niitä selittävät artikkelit tai opukset ovat ystävällisesti ilmaistuna vaikealukuisia sellaisille, jotka eivät ole perehtyneet tieteellisiin, kieltä käsitteleviin teksteihin vielä kovin syvällisesti. Joskus oppiminen sellaisten materiaalien äärellä tuntuu uuvuttavalta - mutta toivon mukaan kurssi kurssin jälkeen aina vähän edellistä helpommalta.

Kun tätä oppimispäiväkirjaa varten aloin miettiä omia tavoitteitani opintojaksolle, tajusin, etten yleensä uuden opintojakson alussa kovin syvällisesti mieti tavoitteitani. Ropsauksen jälkeen olen kyllä selvillä siitä, mitä opintojaksossa on tulossa ja mitä minun pitäisi oppia ja sisäistää sinä aikana. Mutta opintojakson yleiset tavoitteet ovat ulkoapäin asetettuja, samoja kaikille opiskelijoille. Omien henkilökohtaisten tavoitteiden (joihin kyllä sisältyvät myös opintojakson tavoitteet) asettaminen voisi motivoida ja tehdä opiskelusta tavoitteellisempaa ja  suunnitelmallisempaa. Opintojakson aikana voisi palata tavoiteisiin ja miettiä, mitä minun vielä pitäisi tehdä (tai jättää tekemättä) päästäkseni niihin.

Tähän opintojaksoon asetin muutamia tavoitteita. Ropsauksen luettuani mielessä pyörivät uudet käsitteet, joista jotkin kutkuttelevat muistin hermoratoja, osaa en ole kuullut ikinä. Tavoitteenani on, että ne kirkastuisivat merkitykseltään. Oppisin siis opintojaksoon kuuluvat tärkeät käsitteet ja niihin liittyvät asiat siten, että pystyn myös pohdiskelemaan ja soveltamaan niitä.

Toinen tavoite on saada oppimispäiväkirja tehtyä kunnialla loppuun. Tai ehkä enemmänkin saada se alkuun, sillä sen aloittaminen tuntuu tällä hetkellä ylivoimaiselta haasteelta. Olin poissa ropsauksesta, joten minun pitäisi aloittaa pelkän rops-dia-sarjan ja oppimistehtävien ohjeiden perusteella. Ropsin luettuani minulle iski jonkinlainen tyhjän paperin kammo: pitäisikö minun oikeasti saada pohdiskeltua ja saada selkoa ja tekstiä aikaan asioista, joista en itse ole vielä yhtään perillä? Vaikka luentoja kului ja jotkin aiheet kävivät tutummiksi, en saanut mistään kiinni... Lykkäsin aloittamista pitkään tuon tunteen takia. Kunnes vihdoin avasin myös kirjallisten oppimistehtävien ohjeet kohdasta ”oppimispäiväkirja” ja huokaisin helpotuksesta. Siellä lymyillyt tieto ja apukysymykset helpottivat viikkoja kantamaani taakkaa. Sain aloitettua ja ehkä näiden ensimmäisen postausten kirjoittaminen lievittää luomisen tuskaa ja saisin jatkettua kivuttomasti "vakavampiinkin" aiheisiin.

Ehkä kirjoittaminen olisi helpompaa, jos en asettaisi itselleni heti niin kovia kriteerejä. Ehkä yksi kurssin tavoitteista voisi ollakin itseni päästäminen hieman helpommalla. Minussa on hieman perfektionistin vikaa ja siitä yleensä seuraa stressiä siinä määrin, ettei se välttämättä ole hyväksi minulle. Toisen lukuvuoden alussa päätin yleisesti ottaa hieman rennommin – vähemmällä stressillä – ja olen siinä ihan hyvin onnistunutkin, silti kuitenkin selviten opinnoistani kunnialla. Tämä voisi olla tavoitteeni tätäkin opintojaksoa ajatellen; saada se suoritettua rennosti, mutta silti hyvällä otteella.

PS. Unohdin sen kymmensormijärjestelmän heti alkuunsa... Vanhoja pinttyneitä tapoja on niin kovin vaikea korvata uusilla. Pitää parantaa tapani heti seuraavaa postausta kirjoittaessani.

Tämä blogi on oppimispäiväkirja...

...kuten blogin kekseliäs nimi jo kertoo. Nimestä voi päätellä myös sen, että olen Sanni. Opiskelen Humanistisessa ammattikorkeakoulussa toista vuotta viittomakielen tulkiksi, viittomakielen, suomen kielen ja vuorovaikutuksen ammattilaiseksi. Tämä blogi keskittyy lähinnä suomen kieleen ja vuorovaikutukseen. Toisaalta tulkkaustilanteissa kaikki kolme nivoutuvat erottamattomksi kokonaisuudeksi, joten tuskin on tarvetta erottaa niitä täälläkään kokonaan toisistaan.

Alkuvuodesta 2015 meidän luokalla alkoi suomen kielen opintojakso "Suomen kieli 3: Tekstit ja diskurssit", johon tämä oppimispäiväkirja liittyy. Yleensä meillä on suomen kielen opintjaksoissa lopputentti, mutta tässä ojassa oppimispäiväkirja korvaa sen. Teen oppimispäivakirjaa ensikertaa AMK- opinnoissani ja se on mukavaa vaihtelua. Toisaalta ehkä vähän pelottaa, kuinka kirjoittaminen alkaa sujumaan.

Ensimmäinen askel oppimispäiväkirjan kirjoittamiseen on tietenkin selvittää mikä tämä päiväkirja edes on. Ensin oppimispäiväkirjasta tulee ehkä mieleen oppimistuloksia muistiin kirjaava lista. Mitä ja miten olen opppinut. On se sitäkin, mutta se on myös muuta. Oppimispäiväkirjassa syvennän oppimaani pohtimalla ja peilaamalla asioita itseeni ja omiin kokemuksiini. Päiväkirjan pitäisi auttaa  käsitteiden ja asioiden selvittelyssä. Oppimispäiväkirja on väline oppimisessa, mutta myös oppimisen ja arvioinnin kehittämisessä. Samalla kun pohdiskelen itse aiheita, arvioin myös omaa oppimistani, sen vahvuuksia ja heikkouksia. Toivottavastí opin jotain siis itse oppimiseestakin. Lisäksi oppimispäiväkirja on tavallaan dokumentti, todistus siitä, että olen ansainnut opintopisteeni.

Tähän päiväkirjaan liiittyy myös yksi suomen kielen opintojakson ulkoinen tavoite. Meillä on samaan aikaan menossa Johdatus kirjoitustulkkaukseen- opintojakso, jossa harjoittelemme kymmensormijärjestelmällä kirjoittamista. Tämä blogi ja kirjoitukset ovatkin oivallinen tapa harjotella, ja aion yrittää kirjoittaa pelkästään kymmensormijärjestelmää käyttäen.

Tässä blogissa siis tuleman pitää opintojakson aiheisiin esim. teksteihin ja diskursseihin, pragmatiikkaan, multimodaalisuuteen yms. liittyvää pohdintaa, itsetutkiskelua, kyseenalaistamista, kysymysten tekemista ja vastauksien etsintää. Oman oppimiseni seurailua ja arviointia. Erilaisia teksti- tai keskusteluanalyyseja ja muita tehtäviä. Mikäli aivoitukseni niiltä osin kiinnostavat, olet tervetullut lueskelemaan blogiani.

Kevennyksenä loppuun monimerkityksellisyydessään opintojakson aiheisiin liittyvä ja (ainakin itseäni) naurattava Aamulehden otsikko (5.6.2013):

(https://www.virallisetlinkit.eu/site/51335.html)