Tavoitteita ja odotuksia opintojaksolle

Opintojakson alussa minulla (kuten varmasti myös muilla opiskelijoilla ja lehtorilla) on usein jotain odotuksia. Odotuksia opiskeltavista asioista, opiskelutavoista, oppimisesta ja yleisesti opintojakson sujumisesta. Niin on myös tässä suomen kielen opintojaksossa.

Odotan, että opin uusia asioita opintojakson aiheisiin liittyen ja saan syventää tietämystäni kielistä ja erityisesti suomen kielestä. Yleensä suomen kielen opintojaksojen aikana tutustumme jo arkielämässä törmäämiimme ilmiöihin, joilla ei aiemmin ole ollut nimiä. Odotan että pystyn opintojakson jälkeen tunnistamaan ja nimeämään yhä useampia arkielämän kieli-ilmiöitä ja  sitä myöten myös tarkkailemaan niitä tietoisemmin.

Odotan että oppimisen kautta saan välineitä tulevaan tulkin työhöni. Joskus alani opiskelijat keskittyvät paljon viittomakieleen, kääntämiseen ja tulkkaukseen, ja suomen kielen syvällisen osaamisen merkitys saattaa joskus unohtua. Haluaisin itse ymmärtää suomen kielen tunneilla käymiemme asioiden yhteyden tulkin työhön ja että pystyisin hyötymään oppimistani asioista myös käytännön työssä.

Odotan opintojaksosta vaativaa, sellaista jonka suorittamisen eteen täytyy tehdä töitä ja satunnaisesti myös ottaa itseä niskasta kiinni. Nämä odotukset johtuvat edellisten opintojaksojen kokemuksista. Suomen kielen tunneilla kohdataan paljon uusia käsitteitä, joiden selkeytymisen eteen täytyy tehdä paljon töitä, jotta oikeasti ymmärtää, mitä kaikkea ne tarkoittavat. Ne ovat jotain muuta kuin arkista kieltä ja usein niitä selittävät artikkelit tai opukset ovat ystävällisesti ilmaistuna vaikealukuisia sellaisille, jotka eivät ole perehtyneet tieteellisiin, kieltä käsitteleviin teksteihin vielä kovin syvällisesti. Joskus oppiminen sellaisten materiaalien äärellä tuntuu uuvuttavalta - mutta toivon mukaan kurssi kurssin jälkeen aina vähän edellistä helpommalta.

Kun tätä oppimispäiväkirjaa varten aloin miettiä omia tavoitteitani opintojaksolle, tajusin, etten yleensä uuden opintojakson alussa kovin syvällisesti mieti tavoitteitani. Ropsauksen jälkeen olen kyllä selvillä siitä, mitä opintojaksossa on tulossa ja mitä minun pitäisi oppia ja sisäistää sinä aikana. Mutta opintojakson yleiset tavoitteet ovat ulkoapäin asetettuja, samoja kaikille opiskelijoille. Omien henkilökohtaisten tavoitteiden (joihin kyllä sisältyvät myös opintojakson tavoitteet) asettaminen voisi motivoida ja tehdä opiskelusta tavoitteellisempaa ja  suunnitelmallisempaa. Opintojakson aikana voisi palata tavoiteisiin ja miettiä, mitä minun vielä pitäisi tehdä (tai jättää tekemättä) päästäkseni niihin.

Tähän opintojaksoon asetin muutamia tavoitteita. Ropsauksen luettuani mielessä pyörivät uudet käsitteet, joista jotkin kutkuttelevat muistin hermoratoja, osaa en ole kuullut ikinä. Tavoitteenani on, että ne kirkastuisivat merkitykseltään. Oppisin siis opintojaksoon kuuluvat tärkeät käsitteet ja niihin liittyvät asiat siten, että pystyn myös pohdiskelemaan ja soveltamaan niitä.

Toinen tavoite on saada oppimispäiväkirja tehtyä kunnialla loppuun. Tai ehkä enemmänkin saada se alkuun, sillä sen aloittaminen tuntuu tällä hetkellä ylivoimaiselta haasteelta. Olin poissa ropsauksesta, joten minun pitäisi aloittaa pelkän rops-dia-sarjan ja oppimistehtävien ohjeiden perusteella. Ropsin luettuani minulle iski jonkinlainen tyhjän paperin kammo: pitäisikö minun oikeasti saada pohdiskeltua ja saada selkoa ja tekstiä aikaan asioista, joista en itse ole vielä yhtään perillä? Vaikka luentoja kului ja jotkin aiheet kävivät tutummiksi, en saanut mistään kiinni... Lykkäsin aloittamista pitkään tuon tunteen takia. Kunnes vihdoin avasin myös kirjallisten oppimistehtävien ohjeet kohdasta ”oppimispäiväkirja” ja huokaisin helpotuksesta. Siellä lymyillyt tieto ja apukysymykset helpottivat viikkoja kantamaani taakkaa. Sain aloitettua ja ehkä näiden ensimmäisen postausten kirjoittaminen lievittää luomisen tuskaa ja saisin jatkettua kivuttomasti "vakavampiinkin" aiheisiin.

Ehkä kirjoittaminen olisi helpompaa, jos en asettaisi itselleni heti niin kovia kriteerejä. Ehkä yksi kurssin tavoitteista voisi ollakin itseni päästäminen hieman helpommalla. Minussa on hieman perfektionistin vikaa ja siitä yleensä seuraa stressiä siinä määrin, ettei se välttämättä ole hyväksi minulle. Toisen lukuvuoden alussa päätin yleisesti ottaa hieman rennommin – vähemmällä stressillä – ja olen siinä ihan hyvin onnistunutkin, silti kuitenkin selviten opinnoistani kunnialla. Tämä voisi olla tavoitteeni tätäkin opintojaksoa ajatellen; saada se suoritettua rennosti, mutta silti hyvällä otteella.

PS. Unohdin sen kymmensormijärjestelmän heti alkuunsa... Vanhoja pinttyneitä tapoja on niin kovin vaikea korvata uusilla. Pitää parantaa tapani heti seuraavaa postausta kirjoittaessani.