Pragmatiikan alkeet

Kun ihminen avaa suunsa, hän haluaa usein sanoa jotakin merkityksellistä. Merkityksiemme ilmaisuun käytämme hyvin vaihtelevaa kieltä. Esimerkiksi tilanteesta, keskustelukumppanista, omista tottumuksistamme ja maailmankuvastamme sekä tarkoitusperistämme riippuen ilmaisemme merkityksiä eri tavalla. Samaa merkitystä voi ilmaista useilla eri sanoilla ja tavoilla.

Ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa merkitykset rakentuvat paljon muustakin kuin pelkistä sanoista. Emme sano ääneen kaikkea, mitä tarkoitamme, vaan jotkin merkitykset piilotamme tietoisesti tai tiedostamatta – kielenkäyttöömme kuuluen - sanojen taakse näkymättömiin. Sanat ovat ilmauksen ulkokuori, ilmipantu osa, mutta kokonaismerkitykseen vaikuttaa myös ”näkymätön” osa, joka täytyy päätellä. Täsmälleen samoilla sanoilla voidaan siis tarkoittaa hyvin montaa asiaa, sillä sanojen taustalla on erilainen "näkymätön" (tai puhutussa kielessä ehkä enemmänkin kuulumaton), pääteltävä osa.

Kun tarkastelemme ilmausta erillään kontekstista, alkuperäistä merkitystä on usein hankala päätellä, sillä ilmaus voi merkitä montaa asiaa. Usein ulkopuolisen kuulijan mielestä keskustelua voi olla vaikea seurata, koska hän ei pysty päättelemään kaikkia näkymättömiä osia. Voisi olla mahdotonta yhdistellä toisiinsa kontekstistaan irrotetut kysymykset ja vastaukset, sillä luonnollisessa vuorovaikutuksessa ne muotoutuvat hyvin monimutkaiseksi verkoksi ilmauksia, joiden takana lymyilee pääteltävä merkitys. Merkitykset ovat siis tilannekohtaisia.

Kielenkäyttöä kontekstissa ja vuorovaikutuksessa, merkityksiä ja niiden ilmaisemista ja ymmärtämistä, merkityksien tilannekohtaista tulkintaa ja sen tutkimusta kutsutaan pragmatiikaksi ((Mikkola & Turja 2015) Se on yksi opintojaksomme aiheista, jota käsittelimme opintojakson alussa yhteensä kolmen oppitunnin ajan.

Ensimmäisellä tunnilla käsittelimme teoriaa opettajamme johdolla melko luentomaisesti muistiinpanoja kirjoitellen ja kahdella muulla tunnilla tehtävien ja erilaisten harjoitusten kautta.

Luento-osion tärkeitä sisältöjä olivat pragmatiikka ja siihen liittyvät erilaiset käsitteet. Tärkeää oli niiden ymmärtäminen sekä oppiminen, ja luennoiminen olikin mielestäni yksinkertaisuudessaan oiva ja toimiva tapa siihen. Luennoimisen lomassa esitetyt kysymykset herättelivät tarkastelemaan ilmiöistä esitettyjä esimerkkejä ja etsimään niitä myös omasta elämästä.

Harjoitusten kautta taas sovelsimme juuri oppimaamme tietoa ja tutustuimme uusiin esimerkkeihin. Koska harjoitusmonisteessa eri käsitteisiin liittyviä ilmiöitä ei ollut otsikoitu, itse ainakin päädyin myös pohtimaan, että mikä tehtävä viittaa mihinkäkin oppimaamme käsitteeseen. Näin olleen siis harjoittelin ilmiön ja sitä kuvaavan käsitteen yhdistämistä. Sen onnistuessa sain välineen, jolla aloin havainnoimaan oman elämäni keskustelutilanteita ja soveltamaan oppimaani tietoa tuntien ulkopuolella. Tuntien jälkeen olen tunnistanut pragmatiikkaan kuuluvia ilmiöitä ja yrittänyt yhdistellä niitä oppimiimme käsitteisiin. Seuraavaksi esittelen hieman näitä käsitteitä ja kerron myös löytämiäni esimerkkejä.

Pragmatiikkaan siis kuuluvat mm. seuraavat käsitteet: 

-Deiksis, eli osoittaminen, ja deiktiset eli osoittavat ilmaukset. Kielessämme on paljon osoittavia ilmauksia, sanoja joita ei ymmärrä, ellei tunne asiayhteyksiä, eli tiedä mihin niillä viitaataan. Ilmaukset ovat usein pronomineja. (Mikkola ym. 2015).  Tulkkauksen tunneilla meitä onkin varoiteltu "pronominikielestä", jota saattaa tulkatessa epähuomiossa syntyä. Esimerkiksi lauseen henkilöt ja heidän suhteensa sekä tekijä ja kohde saattavat jäädä pimentoon, jos kaikkia kutsutaan pelkillä pronomineilla.

Sainkin esimerkin deiktisistä ilmauksista eräällä tulkkauksen tunnilla, jossa juttelimme lehtorin kanssa meneillään olevasta tulkkausharjoittelusta. Meille oli epäselvää harjoittelun kahden osion erot ja kyselimme, mitä niihin voisi sisällyttää. Erään opiskelijan puheenvuoro kuului suunnilleen näin: ”Käykö se tohon toiseen kun ollaan käyty siellä lapsenvahteina ja juteltu niiden kanssa niistä tukiviittomista?” Osa luokkalaisistamme (esimerkiksi ne, jotka olivat olleet mukana lapsenvahteina) ymmärsivät mihin deiktisillä viittauksilla viitatiin, mutta lehtori ei. Hän kuitenkin huomasi ongelman syyn ja osasi ”puuttua” asiaan (liittäen sen myös tunnilla käsiteltyyn tulkkaukseen liittyvään asiaan - merkityksen välittämiseen) ja pyysi selvennyksiä: ”Käykö se mihinkä? Missä olette käyneet? Kenen kanssa jutelleet ja mistä?”

-Konteksti eli asiayhteys, joka on tärkeää pragmatiikassa, sillä siinä tutkitaan kielenkäyttöä juuri eri konteksteissa. Konteksti vaikuttaa merkityksen tulkintaan. Pragmatiikassa voidaan tutkia kielellistä kontekstia eli lauseyhteyttä (mitä muuta ilmaisun ympärillä tapahtuu kielellisellä tasolla), tilannekontekstia eli kielenulkoista ympäristöä (esimerkiksi puhetilannetta) sekä kulttuurikontekstia, johon kuuluu erilaisia sosiaalisia tekijöitä (Mikkola ym. 2015) (suluissa olevat omia lisäyksiäni). 

 -Presuppositiot ovat ennakko-oletuksia, implisiittisiä perusoletuksia (Mikkola ym. 2015), joita puhuja tai kirjoittaja ei laita näkyviin, sillä hän uskoo kuulijan jo tietävän ne. Jos kuulija ei jostain syystä tiedä niitä, merkitys voi jäädä hänelle epäselväksi tai muuntua toisenlaiseksi. 

Seuraavien kylttien merkityserojen syntyä miettiessä mieleeni tulivat presuppositiot.

Vaikka molemmissa kylteissä kehotetaan varomaan jotakin kohdetta, on niillä suuri

merkitysero.Varokaa lapsia -kyltillä yritetään suojella lapsia merkin lukijalta, kun taas Varo kuilua

-merkin lukija on itse vaarassa. Koska kylttien ilmaisussa eroavat vain kohteet, on erilaisten merkityksien takana oltava ennakko-oletukset, presuppositiot kohteista. Tieto siitä, että lapset eivät ole vaarallisia, mutta kuiluun putoaminen taas on, auttaa kylttien merkityksen tulkitsemisessa.

Varokaa lapsia -kyltistä saa merkitystä toisin tulkitsemalla myös melko koomisen (itse naureskelen sille aina kun kyltti sattuu vastaan :D).

Seuraavissa kylteissä varomisen kohteet ovat vielä lähempänä toisiaan, sillä ne ovat molemmat eläimiä.

Silti edelleen kylteillä on sama merkitysero: toista eläimistä täytyy varoa, jotta ei itse joutuisi vaaraan, toista taas jottei aiheuttaisi vaaroja. Kumpi eläin on kumpi?

Kyltteihin liittyy presuppositioita koirista vihaisina ja ihmisille vaarallisina otuksina ja hevosista (esim. autoa) säikähtävinä eläiminä ja näiden ennakko-oletusten avulla ihminen tavoittaa kyltin merkityksen.

Kylttien mahdollisia merkityksiä miettiessä tuli mieleen, että koirakylttiä käytetään myös kutsumattomien vieraiden loitolla pitämiseen (ainakin useammin kuin hevoskylttiä).

-Ilmaisun lokuutio, illokuutio ja perlokuutio. Savolaisten keskuudessa pitää oppia hyväksi tulkitsijaksi, sillä ainakin stereotypioiden mukaan savolaiset eivät sano mitään suoraan, vaan kaikki täytyy tulkita rivien välistä. Näin on kyllä myös muiden, kuin savolaisten keskuudessa, sillä ihmisillä on usein sanojensa takana tarkoituksia tai pyrkimyksiä, intentioita, jotka eivät aivan suoraan näy ääneen sanotusta ilmaisusta. Sanottuja sanoja kutsutaan lokuutioksi, intentiota sanottujen sanojen takana kutsutaan illokuutioksi ja illokuution vaikutusta kuulijaan perlokuutioksi (Mikkola ym. 2015).

Myös lapset oppivat piilottamaan intentionsa rivien väliin  hyvin nopeasti. Esimerkin poimin seuraavasta tilanteesta: minä, avomieheni, hänen teini-ikäinen veljensä ja hänen viisi vuotias sisarensa olimme kaikki saaneet suklaiset yllätysmunat. Pikkusisko sai oman munansa määrätietoisesti auki kohteenaan sisällä lymyilevä lelu, kun taas veljet keskittyivät maistelemaan suklaata. Minä en edes avannut omaani. Pian oman lelun löytämisen jälkeen sisko meni toisen veljen luokse ja kysyi: ”Aiotko pitää tuon lelun itse?” (lokuutio). Pikkusiskon illokuutio (haluan myös sinun lelusi) ”viattoman” kysymyksen takana selvisi veljelle nopeaan ja (perlokuutiona) veli lahjoitti lelunsa siskolle. Ehkä rohkaistuneena edellisestä, seuraavalta veljeltä sisko kysyikin jo suoraan, josko saisi hänenkin lelunsa (sai). Omaa avaamatonta pääsiäismunani tyttö tuijotteli hetken ja kysyi: ”Etkö sinä avaakaan sitä nyt?” ehkä vähän pettyneen kuuloisella äänellä, varmasti neljäs yllätyslelu haaveissan.

-Implikatuuri, eli lisämerkitys (Mikkola ym. 2015). Esimerkiksi kysymyksen vastauksesta voi päätellä muutakin, kuin mitä kysyjä vastaa. Esimerkiksi jos kysymykseen "Kävitkö kaupassa ja postissa?" vastataan: "Kävin postissa", voidaan sanotun merkityksen lisäksi päätellä, että vastaaja ei ole käynyt kaupassa.

Kaikki edellä luetellut ilmiöt piilottavat osan merkityksestä niin, ettei sitä aina nää sanotuista ja kirjoitetuista sanoista, vaan ilmauksen kokonaismerkityksen selvittääkseen kuulijan täytyy päätellä sanojen takana olevia asioita. Teemme tätä varmasti päivittäin ja osittain ihan huomaamattamme, koska ilmiöt liittyvät kieleemme ja kulttuuriin. Joskus ne myös aiheittavat väärinymmärryksiä, kun puhujan tarkoittama ja kuulijan ymmärtämä merkitys ovatkin erilaisia.

Tuntien aikana opin mitä käsitteet tarkoittavat ja mihin ne viittaavat. Ilmiöt olivat jo tuttuja ja tuntien aikana koin paljon ahaa-elämyksiä, kun tulkitsin dia-sarjan esimerkkejä oikein ja muistin esimerkkejä omasta elämästäni. Sain ilmiöille nimet ja pystyin luokittelemaan niitä jotenkin uudella tavalla, ne asettuivat omalle paikalleen siinä suomen kielen teoriassa, jota olen päähäni koonnut. Asiat ovat olleet aikaisemminkin olemassa ja silmieni nähtävillä, mutta nyt voin tarkkailla niitä tietoisemmin.

Pian tuntien jälkeen oli kuitenkin taas hankalaa muistaa kaikkia käsiteitä. Kohdatessani pragmatiikkaan selvästi liittyviä esimerkkejä omassa elämässäni, oli joskus hankala arvioida, mihin ”luokkaan”, minkä käsitteen alle se kuuluisi. Varsinkin jos emme olleet tunneilla käyneet samanlaista esimerkkiä. Eri käsitteiden sisäistäminen ja istuttaminen omaan muistiin vie vielä aikaa ja siihen tarvitaan aiheeseen palaamista vielä muutaman kerran uudelleen (kuten nyt päiväkirjaa kirjoittaessa olen tehnyt).

Vielä tämän vähän pitkäksi venähtäneen postauksen lopussa haluan liittää pragmatiikan omaan tulevaan ammattiini, tulkin työhön. Mihin tulkki tarvitsee tietoa pragmatiikasta, mitä hyötyä minulle tulee olemaan oppimastani?  Tulkki välittää merkityksiä. Ja kuten aiemmin kirjoittamastani voi päätellä, merkitykset eivät ole niin yksinkertaisia, kuin ehkä aluksi voisi luulla... eiväthän ne aina ole edes näkyvissä vai kuultavissa ilman päättelyä. Tulkin on tärkeä osata ja olla tietoinen pragmatiikkaan liittyvistä ilmiöistä, jotta osaa tunnistaa niitä lähtötekstissä (tekstissä jota tulkki alkaa kääntää kielestä toiseen). Kun tietää, mitä tekstin takana voi tapahtua, on helpompi ymmärtää koko kokonaisuus ja pelkkien pintarakenteiden ja lokuution sijaan välittää kaikki merkitykset, myös piilossa olevat. Sillon vuorovaikutus voi olla luonnollisempaa, tulke vaikuttaa vastaanottajaan samoin kuin alkuperäinen teksti olisi vaikuttanut.

Toisaalta on hyvä osata soveltaa pragmatiikkaa myös merkityksien rakentamisen näkökulmasta. Kun tietää, millaisilla seikoilla ihmiset luonnollisesti jättävät joitakin merkityksiä piiloon, voi itse tietoisesti olla jättämättämättä niitä piiloon liikaa. Tällöin tulkki tunnistaa sudenkuopat, kuten vaikkapa pronominikielen ja sillä tavoin saa viestin välitettyä niin, että vastaanottajan on helppo ymmärtää sen merkitys.

PS. Tätä postausta kirjoittaessa tuli mietittyä myös tekijänoikeuksia. Ensin sumeilematta kopioin kuvat googlesta ja laitoin perään linkin kuvan alkuperäisestä paikasta. Kerkesin julkaistakin postauksen välillä, kunnes tajusin, ettei niin tietenkään voi tehdä, kun en ollut käyttänyt googlessa mitään tekijänoikeussuodatinta. Onneksi minulle vinkattiin, että voisin vaikka itse piirtää kuvat, jolloin en varmasti loukkaisi kenenkään oikeuksia ja siksipä saitte nauttia tekstin lisäksi kauniista piirroksistani ;D

Lähteet: 

Mikkola, Aila & Turja, Hanna-Kaisa 2015. Tekstit ja diskurssit. Diasarja. Suomen kieli 3 Tekstit ja diskurssit. Kuopio: Humanistinen ammattikorkeakoulu