Jo opintojakson alussa käsite diskurssi kutitteli muistielimiäni. Olin jo ennen tätä SK3- opintojaksoa kuullut diskurssista. Se oli tullut esiin kirjassa, joka oli meillä tenttimateriaalina tulkkauksen kirjatentissä. Ilmielävä todiste siitä, että suomen kielen tunneilla käymämme asiat todella liittyvät tulkkaukseen!
En enää muistanut kovin hyvin, mitä diskurssi oikeastaan tarkoittikaan. Se liittyi lausetta laajempiin teksteihin ja sen avulla pystyi analysoimaan ja ennakoimaan tekstejä. Nämä olivat ennakkokäsityksiäni alkaessani selvittelemään diskurssiin käsitettä flipped classroom -tunneilla.
Tuntien aikana Internetistä löytämäni tieto vakuutti minut yhdestä asiasta: diskurssi- termin merkitys vaihtelee teoreettisesta viitekehyksesta riippuen (Wikipedia 2015) (ja tiedän, ettei Wikipediaan ehkä kannattaisi viittailla tällä tavalla, mutta teen sen silti). Tiedot olivat niin vaihtelevia ja jotenkin niin laajasta näkökulmasta, että kaikki ennakkokäsitykseni menivät aivan sekaisin. Niimpä suljin selaimet ja käännyin vihkoni puoleen, jossa minulla oli onnekseni muistiinpanot, jotka olin kirjoittanut tulkkaustenttiä varten. Myöhemmin lainasin tenttikirjan uudelleen ja luin lisäksi yhden viittomakielen tunneilla saamamme tekstin ja seuraavat pohdintani pohjautuvatkin niihin.
Siispä, mikä on diskurssi? Kun menen kauppaan, on kassalla tapana käydä aina samanlainen keskustelu myyjän kanssa: "Päivää, hei, onko S-etukorttia, kiitos, kiitos hei, hei hei". Kun käyn lääkärissä, eroaa keskustelu kassalla käydystä keskustelusta, mutta on samantyyppinen toisiin lääkärikäynteihin verrattuna. Meillä on vakiintuneita ajattelu- ja puhetapoja, diskursseja, joita käytämme päivittäin elämässämme. Tämän näkökulman mukaan diskurssi voi tarkoittaa siis esimerkiksi tiettyä keskustelua, keskustelun osia tai jollakin areenalla käyttävää yleistä mieleipiteenvaihtoa. Huomio kiinnittyy siihen, kuinka kieltä todellisissa vuorovaikutustilanteissa käytetään ja siihen kuinka kieltä käytetään tietyn tavoitteen tai teon toetuttamisessa. (Laine 2006, 155). Kun toivoitteenani on ohjeistaa ihmisiä, käytän kieltä yleensä tietyllä tavalla. Kun tavoite muuttuu, muuttuu myös kielenkäyttöni jollakin tavalla. On myös tiettyjä tapoja puhua kun esimerkiksi pitää esitelmää, tai kun haluaa ostaa auton.
Kuten tektilajejakin, opimme käyttämään erilaisia diskursseja kun sosiaalistumme kieleemme ja kulttuuriimme. Diskurssitkin ovat osittain kulttuurisidonnaisia ja niitä tutkiessa täytyy ottaa huomioon myös keskustelun osapuolien sosiaaliset suhteet.
Tästä näkökulmasta diskurssi on tullut esiin tullkaustunneillamme. Eräällä niistä puhuimme viittomakielen tulkkaamisesta suomen kielelle. Joskus tulee eteen tilanteita, joissa ymmärtää kyllä viittomakielisen lähtötekstin eri viittomat ja tavallaan merkityksenkin, mutta suomeksi se ei sovi yhtään siihen tilanteeseen, jossa tulkataan. Tulkin tehtävä onkin irtautua riittävästi viittomakielestä ja vain merkitystä kääntäen muokata viesti tilanteeseen sopivaksi. Tässä tulkki mielestäni tarvitsee tietoa diskursseista - tietoa siitä, kuinka eri tilanteissa on tapana puhua - jotta saa viestin muokattua siihen muotoon.
Osana ensimmäistä tulkkauksharjoitteluamme on tutustua asioimistulkin työympäristöihin, erilaisiin paikkoihin, joissa asioimistulkkausta yleisesti tehdään. Kuulema tärkeää on kuunnella ja oppia, millaista kieltä paikoissa käytetään. Kuinka apteekkari pyytää Kela- korttia, kuinka lääkäri pyytää sisään "Virtasen" jne. On siis tärkeää oppia erilaisia diskursseja, jotta osaamme käyttää niitä myöhemmin oikein tulkatessa.
Toisesta näkökulmasta diskurssi määritellään kielenkäytön rakenteeksi (Laine 2006, 155). Diskurssitasolla kielessä luodaan tekstin sisäisiä yhteyksiä, viittauksia ja suhteita eli koheesiota tekstissä käsiteltyjen asioiden välille (Laine 2007, 26). Kun diskurssia analysoidaan rakenteen näkökulmasta, tutkitaan diskkurssin osien esiintymistä ennakoitavina kokonaisuuksia, kielen osien sidostumista tosiinsa ja etsitään osien välisiä rajoja sekä sääntöjä, jotka määräävät, miten diskurssi rakentuu osista (Laine 2006, 156).
Ja miksi tulkin pitäisi analysoida diskurssia rakenteen näkökulmasta? Tulkki etsii lähtötekstistä aina merkityksiä. Merkitysten tunnistaminen edellyttää että vastaanottaja tunnistaa, mitkä tekstin osat liittyvät toisiinsa ja mitkä eivät ja millaisista rakenteista merkitykset muodostuvat. Koheesio eli linkit diskurssin osien välillä ovat vihjeitä, joiden avulla vastaanottajat tietävät mitkä asiat tekstissä liittyvät mihinkin. (Laine 2007, 26). Diskurssianalyysin avulla tulkki voi hahmottaa tekstin sisäiset tasot ja rakenteen, jolloin tulkki kykenee tuottamaan laadukkaammaan kohdekielisen viestin (Laine, 2006, 156). Hyvä tulke edellyttää siis merkityksen ja tekstin sisäisen koheesion, punaisen langan ja linkkien löytymistä. Siinä voi auttaa diskurssianalyysi, joka paljastaa näitä asioita.
Diskursseja tutkiessa on huomattu, että diskursseista voi muodostaa diskurssityylejä. Mm. Ingram on kehitellyt Callowin mallin pohjalta omat diskurssityylinsä, joita esitellään molemmissa lähteissäni. Näitä ovat mm. Kertova diskurssi, ohjeistava diskurssi, suostutteleva diskurssi, selittävä diskurssi, argumentoiva diskurssi ja keskusteleva diskurssi (Laine 2006, 156). On mahdollista ennakoida tiettyjen diskurssityylien kanssa käsi kädessä ilmeneviä kielen rakenteita (Laine 2007, 26) ja myöskin tekstin tavoitteita. Jos tulkki tietää, millaisia asioita tiettyihin diskurssityyleihin sisältyy, esim. minkälaisista kielen rakenteista se yleensä koostuu, auttaa se tähän diskurssityyliin törmätessä kielen tavoitteen ja etenemisen analysoinnissa ja ennakoinnissa.
Siispä, miksi diskurssi on päässyt mukaan tulkkauksen oppikirjoihin? Diskurssien tuntemisesta on tulkille suurta hyötyä, kun hän yrittää kääntää lähtöteksiä tulokieleen ja tilanteeseen sopivaksi, kun hän etsii lähtötekstin syvämerkityksiä ja haluaa selvittää koheesiota sekä kun hän ennakoi tekstin rakennetta ja tavoitetta.
Tämän verran minä opin diskurssista, ja ehkä myös vähän enemmän, sellaista tietoa, joka on kyllä mielessäni, mutta jota en ihan vielä osaa kuitenkaan pukea sanoiksi. Nämä kaksi näkökulmaa olivat mielestäni melko helppoja ymmärtää, mutta diskurssiin liittyy vielä monia näkökulmia ja huomioon otettavia asioita, jotka jäivät itselleni vielä epäselväksi. Osasta diskurssiin ja sen tutkimukseen liittyvistä asioista en ole luultavasti vielä kuullutkaan.
Merkittävintä oli mielestäni se, että diskurssin ja diskurssianalyysin käsitteet yhdistyivät heti tiiviisti käytännön tulkkaukseen. Nyt kun opin ja jatkossa opettelen lisää diskurssityyleihin liittyviä piirteitä ja diskurssin analysointia esimerkiksi diskurssikartan (jota esiteltiin Käden käänteessä- kirjassa) avulla, voin käyttää niitä heti hyväkseni opetellessani tulkkausta. Näin voin hyödyntää oppimiani tietoja harjoitellessani ja myöhemmin myös työelämässä tulkkina.
Lähteet:
Laine, Jenni 2006. Tulkkauksen tutkimus viittomkielen tulkin työn kehittäjänä. Teoksessa Hytönen, Niina & Rissanen, Terhi (toim.) Käden käänteessä. Helsinki: Oy FINN LECTURA Ab. 143-162.
Laine, Jenni 2007. Kielen diskurssityypit. Kielisilta 3/2007, 26-27.
Wikipedia 2015. Diskurssi. Viitattu 21.4.2015.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti