Lääkärin vastaanotto havainnoinnin kohteena

Oppimispäiväkirjaan piti sisällyttää vähintään neljä pragmatiikkaan ja diskurssiin jollakin tavalla liittyvää havainnoitavaa tilannetta tai esimerkkiä. Olen jo antanut pieniä esimerkkejä pragmatiikan saralla (jotka lasken yhdeksi esimerkiksi), mutta halusin vielä havainnoida yhtä kokonaista tilannetta. Koska olen tänä keväänä sairastellut pitkään, olen joutunut käymään myös lääkärissä melko monta kertaa. Niinpä päädyin havainnoimaan kaikille tuttua asiointitilannetta, lääkärin vastaanottoa. Koska lääkärissä käynti on myös aika henkilökohtaista, pidän kuvauksen yleisellä tasolla (:D).

Ennen itse lääkärin vastaanottoa käydään ilmoittautumassa ja sitten istutaan odotusaulaan odottamaan. Vuorovaikutustilanne alkaa, kun lääkäri avaa ovensa ja kutsuu potilasta tämän sukunimellä. Normaalisti kohteliasta olisi kätellä tervehdykseksi, mutta tartuntariskin takia yleensä tyydytään sanalliseen tervehdykseen. Lääkäri ohjaa potilaan huoneeseen istumaan ja istuu itse tietokoneen ääreen potilaan lähelle.

Tilanteessa on yleensä läsnä kaksi ihmistä, lääkäri ja potilas. Roolejakin on kaksi: lääkärin rooli lääkärinä, asiantuntijana ja tilanteen ohjaajana – hän ohjaa potilaan istumaan, yleensä aloittaa keskustelun ja määrää kuinka tilanne etenee. Sitten on vastaanotolle tulleen ihmisen rooli potilaana: jostakin sairaudesta tai vaivasta kärsivänä ihmisenä, joka tarvitsee lääkärin hoitoa. Joskus tilanteessa voi olla myös muita henkilöitä kuten hoitaja, jonka rooli on olla lääkärin avustaja. Jos potilaana olisi lapsi, tilanteessa olisi myös lapsen vanhempi. Silloin keskustelut ja vuorovaikutus olisivat tietenkin erilaisia, kuin seuraavana kuvaamassani tilanteessa, jossa potilas menee vastaanotolle itsekseen.

Istuutumisen jälkeen lääkäri aloittaa osion, jossa kysyy ensin potilaalta tämän vaivoista. Potilas kertoo sitten omin sanoin vaivastaan, ja riippuen tästä selityksestä lääkäri saattaa tehdä joitakin tarkentavia kysymyksiä jo potilaan puheenvuoron aikana. Lääkärin tavoitteena on selvittää potilaan käynnin syy ja saada yleiskäsitys potilaan vaivasta: kestoa, luonnetta, sijaintia jne. Potilaan tavoitteena on taas selvittä oma tilanteensa mahdollisimman hyvin ja tarkasti, jotta lääkäri saa tietoonsa tarvittavat asiat. Tässä osiossa eniten puhuu potilas ja kieli on usein arkista yleis- tai puhekieltä. Jos mietimme diskurssityylejä, niistä edustettuna voisi olla kertova diskurssi: oma sairaskertomus, johon kuuluu ehkä kronologinen esittämisjärjestys (kuinka vaiva on alkanut ja edennyt), subjektiivinen kerronta ja asioiden konkreettisuus. Toisaalta diskurssityyli voisi olla myös selittävä: tavoitteena olisi tiedon välittäminen, johon liittyy yksityiskohtainen selostus ja kuvaileva kieli. 

Seuraavaksi on tutkimusosio, jossa lääkäri tutkii potilasta sekä sanallisesti kyselemällä että fyysisin tutkimuksin. Kuultuaan potilaan tarinan lääkäri siis vielä jatkaa kyselemistään sellaisilla kysymyksillä, jotka vievät eteenpäin diagnoosin tekemisessä. Sitten hän tekee fyysisiä tutkimuksia, joiden aikana lääkäri myös usein kertoo tutkimusten tuloksia, ”korvat siistit” jne. Lääkärin tavoitteena on tutkia potilas ja saada fyysisistä asioista tietoa. Tavoitteena on myös pitää potilas informoituna siitä, mitä ollaan tutkittu ja mitä tutkimuksista paljastuu (kun lääkäri siis puhelee tutkimusten lomassa). Keskustelu etenee lääkärin kysellessä ja potilaan vastatessa sekä lääkärin kertoessa tutkimuksista. Nyt arkikielen lisäksi kieleen voi tulla lääketieteellisen ammattislangin piirteitä, kun lääkäri pääsee enemmän ääneen.

Tutkimusten jälkeen lääkäri pohtii tilannetta ja tekee usein diagnoosin. Tämä osio on yleensä melkoista lääkärin yksinpuhelua ja sisältää paljon ammattislangia. Lääkärin tulisi kuitenkin huomioida, että myös potilaan olisi hyvä ymmärtää hänen sanansa ja siksi pysytellä itsekin vähän lähempänä arkikieltä.

Sen jälkeen tulee hoidosta ja jatkosta keskusteleminen. Jos määrätään lääkkeitä, lääkäri kertoo mitä ja kuinka niitä käytetään. Lääkäri saattaa ohjeistaa potilasta jatkotoimenpiteisiin esimerkiksi varaamaan soittoajan tms. Tässä osiossa diskurssityyli on selvästi ohjeistavaa. Lääkärin tavoitteena on, että potilas osaa käyttää lääkkeitä tai suoriutuu ”tehtävistä” ohjeiden perusteella.

Tämän jälkeen sanotaan hyvästit ja kiitokset ja potilas lähtee ulos ovesta jättäen lääkärin huoneeseensa.

Ja tämä havainnointi liittyy siis niihin lääkärikäynteihin, joilla itse olen lähiaikoina käynyt, joskus ne voivat edetä aivan muilla ja yllättävilläkin tavoilla. Kirjoittamani havainnointi on kuitenkin melko tavallinen diskurssi lääkärin ja potilaan välillä ja jos jompikumpi poikkeaa siitä paljon, voi se olla toisen osapuolen mielestä myös melko yllättävää.