Tekstilingvistiikka, semantiikka, diskurssi ja tekstilaji- flipattuna päässäni mullinmallin

Joskus tulee päiviä, joina toivoisi opetuksen olevan vain aivan tavallista, haluaisi kuunnella luentoa, kirjoittaa muistiinpanoja ja toivoa, että lehtorilla oleva tieto liukuisi sitä myöten omaan päähän tylsästi, mutta varmasti. Toki tällainen ajattelu on itseohjautuvalle ja innovatiiviselle, ahkeralle amk-opiskelijalle hieman lapsellista, mutta kyllä, sellaisiakin ajatuksia saattaa päässä joskus liikkua. Ja usein juuri sellaisina päivinä lehtorilla on yleensä joku yllätys…

http://commons.wikimedia.org/wiki/File:
Classroom_843785861.jpg

Tällä kertaa sen yllätyksen nimi oli opetusmuoto nimeltään flipped classroom, käänteinen luokkahuone tai -oppiminen: vastakohta normaalille opettajajohtoiselle oppimiselle (eli vastakohta myös toivomalleni tavalliselle tunnille…). Opiskelijat ottavatkin itse selvää aiheesta (yleensä ennen tuntia) ja tunnilla keskitytään sitten keskusteluihin tms. aiheesta. Käänteisen oppimisen keskiössä on aktiivinen oppija, joka ei tyydy panemaan tietoa muistiin vaan alkaa välittömästi soveltamaan sitä. Luokasta tulee paikka aktiiviselle vuorovaikutukselle, ei passiiviselle ja hajamieliselle päiväunelmoinnille. (Olander 2012).  Me sovelsimme tätä menetelmää kolmen putkeen olevan oppitunnin ajan siten, että ensin hankimme tietoa internetistä, sitten keskustelimme ja jaoimme tietoa opiskelijoiden kesken ja lopuksi teimme tehtäviä.

Tavoitteena oli ottaa selvää ja sitten soveltaa tietoa tekstilingvistiikasta, diskurssista, tekstilajista ja semantiikasta flipped classroomin avulla. Ajatuksena varsin hyvä ja on yleensä mukavaa vaihtelua kokeilla uusia tapoja opiskella, mutta tällä kertaa omalta kohdaltani kokeilu ei ollut kovinkaan onnistunut ja tavoitteet jäivät kyllä puhtaasti saavuttamatta. Näin jälkikäteen analysoituna siihen vaikuttivat ensinnäkin väsymys ja hetkellinen motivaation puute (jotka eivät ehkä enää tällä asteella opiskellessa saisi vaikuttaa…) ja toisekseen ensimmäisen vaiheen, tiedonhaun ja tiedon omaksumisen epäonnistuminen. Ja niiden yhdistelmä tarkoitti sitä, ettei sitä sekalaista tietoa jaksanut rueta soveltamaan. Aktiivinen oppija oli siis näillä tunneilla (valitettavasti) minusta aika kaukana.

Etsiessäni tietoa aiheista, törmäsin aiemmassa postauksessani, odotuksista kertovassa tekstissäni ennustamaani vaikeuteen: vaativiin ja tieteellisiin teksteihin. Melkein uusia termejä selventäessä vähän laajempi opettajan alustus olisi voinut antaa pieniä johtolankoja siihen, millaisia artikkeleita etsin. Nyt olin melko hukassa tieteellisten tekstien joukossa. Jostain aiheista tekstejä ei löytynyt kuin yksi, toisista löytyi miljoona, mutta ne kaikki selittivät termiä vähän eri näkökulmasta. Sitten piti miljoonasta selityksestä yrittää muodostaa oma, hatara kuva siitä, mitä käsittellä oikein tarkoitetaan ja miten se nyt sitten eroaa siitä toisesta käsitteestä. 

Tiedonhaun jälkeen oli hieman vaativaa lähteä keskustelemaan aiheista luokkatovereiden kanssa… varsinkin, kun heillä ei ollut paljoa enempää kerrottavanaan kuin minulla. Luonnollisena jatkumona myöskään tehtävien teko ei onnistunut kovinkaan hyvin.

Noh, jotain sain kuitenkin käsitteistä selville ja aion pohdiskella niitä nyt vähän. Seuraavissa kirjoituksissa sitten osaa näistä, lähinnä tekstilajia ja diskurssia pohdiskelen vähän syvällisemmin.

Ensinnä selvitykseen tuli tekstilingvistiikka. Tieteen termipankista löytynyt määritelmä ja selitys avasivat käsitettä sen verran, että tekstilingvistiikka on lingvistiikan eli kielitieteen osa-alue, joka tutkii tekstejä kielitieteen näkökulmasta. Teksteiksihän yleensä käsitetään erilaiset kirjoitukset ja kirjoitetussa muodossa olevat sisällöt, mutta laajemmin ajateltuna sillä voidaan tarkoittaa kaikkia ilmaisukokonaisuuksia, myös puhuttuja, joilla ilmaisija haluaa välittää ajatuksia muille. Tekstin ohella tekstilingvistiikan tutkimuskohteiden piiriin luetaankin myös tietyin edellytyksin puhuttu kieli (Tieteen termipankki 2014). Ymmärrän siis, mitä tekstilinvistiikka tutkii. mutta mikä on kielitieteen näkökulma? Se on jotan laajempaa kuin esimerkiksi pelkkää kielen muodon tai yksittäisten lauseiden tutkimista, mutta jäi kuitenkin hieman epäselväksi. Ilmeisesti tekstilaji, diskurssi ja semantiikka liittyvät tekstilingvistiikkaan ja se tutkii kuinka ne ilmenevät teksteissä.

Semantiikka liittyy kielen merkityksiin. Se voi tarkoittaa joko yksittäisen ilmauksen merkityssisältöä tai kielitieteen haaraa, joka tutkii näitä merkityksiä (Suomisanakirja 2015). Tämän määritelmän kyllä ymmärtää, mutta olisin kuitenkin halunnut löytää jotain selittävämpää tietoa semantiikasta kielitieteen haarana. Löysinkin muutaman artikkelin, mutta niiden kieli oli taas sen verran vaikeata, ettei merkitys (semantiiikka?) aivan selvinnyt. Jäi vain epäselvä kuva siitä, että semantiikka tutkii ilmausten merkityksiä, merkityksien muutosta, lainalaisuuksia ja yrittää luoda teoriaa kielen merkityksistä. Ehkä siinä onkin kaikki, mutta en vain valaistunut.

Semantiikka tulee silloin tällöin esille viittomakielentunneilla, sillä eräs viittomakielen ja tulkkauksen lehtori tykkää selvittää uusia viittomia semantiikan kautta, kun muut taas yleensä opettavat viittoman suoraan. Kun kysymme mikä on viittoma sanalle x, tai mitä vieras viittoma x tarkoittaa, hän aina neuvoo miettimään viittoman tai sanan "semanttista merkitystä" (jopa niin usein, että siitä on alkanut muodostua vitsi meidän opiskelijoiden keskuudessa). Jos haluamme vaikka viittoa lauseen "Onko sinulla aikaa?" on olemassa viittoma, jonka merkitys on "vapaata -aikaa - paikkaa- tms" ja tässä lauseessa tulisi käyttää sitä viittomaa sen sijaan että käytettäisiin viittomaa "AIKA" joka viittaa pelkästään abstraktiin aikaan. Äidinkielessämme tiedämme vaistomaisesti, mihin sanat tai lauseet viittaavat, mutta vierasta kieltä opetellessa täytyy opetella paljon sanojen semantiikkaa. Se ei välttämättä ole myöskään sama kaikissa kielissä. Esimerkiksi sana saada voi suomen kielessä viitata sekä jonkun asian saamiseen ja siihen että saa, on lupa tehdä jotakin. Suomalaisessa viittomakielessä näille kahdelle eri merkitykselle on kuitenkin omat viittomansa.

Semantiikka on tulkille tärkeää, sillä hän kääntää merkityksiä, kielen sisäisiä tasoja, ei pelkästään kielen pintamuotoja. Hänen täytyy tietää viittomien ja lauseiden semanttisia merkityksiä, jotta hän löytää oikeat vastineet suomen kielestä ja toisinpäin, jotta hän saa merkityksen pysymään samana tulkatessaan viittomakieleen päin.

Tekstilajiin ja diskurssiin tutustuessa törmäsin molemmissa samankaltaiseen ongelmaan. Molemmista löytyi paljon erilaisia tekstejä, mutta molemmilla käsitteillä tunnuttiin tarkoittavan hyvin laajoja asioita ja niistä oli erilaisia näkemyksiä ja niihin liittyi vielä erilaisia analyysi- ja tutkimustapoja. Runsaudenpulan keskellä oli vaikea hahmottaa kokonaisuutta sellaisella tavalla, että olisi pystynyt keskustelemaan aiheesta kovinkaan tasokkaalla tavalla. Hämmennystä aiheutti myös tekstilajin ja diskurssin suhde toisiinsa. Kun sai päähänsä aavistuksen siitä, mitä vaaikkapa diskurssi tarkoittaa ja sitten yritti peilata sitä tekstilajin käsitteeseen - ne molemmat menivät ihan sekasin. Niissä tuntui olevan paljon päällekkääisyyksiä ja samantyyppisiä asioita, eikä niitä saanut oikein jäsennettyä suhteessa toisiinsa.

Näiden tuntien merkitys itselleni oli ehkä eniten tajuta jotain omasta oppimisestani ja opiskelustani. Toki on perustietoa, että jos on väsynyt ja motiviaation puutteessa, on opiminen vaikeampaa. Ennaltaehkäisy olisi tietenkin paras keino, mutta koska joskus ei vain voi mitään ja väsyneessäkin tilassa täytyy opiskella, voisi tätä opiskelutilannetta analysoiden yrittää miettiä, minkälaisia ratkaisuja tehden sasisin kuitenkin jotain irti tunnista. Kofeiini, motivaation noston yrittäminen, omien kavereiden (joilla on samanlainen mielentila) seurasta ja aiheen sivuun vievistä keskusteluista irtautuminen vaihtamalla paikkaa voisivat olla joitakin ratkaisuehdotuksia. 

Vaikka nämä tunnit menivätkin vähän niin ja näin, opin kuitenkin jotain ja tiesin myös mitä jäi oppimatta. Tiesin, että minun täytyy myöhemmin selvittää itselleni ainakin käsitteet tekstilaji ja diskurssi. Seuraavissa postauksissani käsittelenkin sitten selvinneitä asioita.

Ps. On kummallista, miten tunnilla hyvinkin epäselviksi jääneet asiat tuntuvat nyt kirjoittaessa paljon selvemmiltä (ja nyt mietin miksi olin niin pihalla silloin), vaikken ole niitä kovin aktiivisesti miettinyt. Aivot ovat kummalliset kapineet.

Lähteet:

Olander, Ilkka 2012. Oppimisen tulevaisuus: mooc, flipped classroom ja muita ilmiöitä. Viitattu 16.4.2015. http://sometek.fi/oppimisen-tulevaisuus-mooc-flipped-classroom-ja-muita-ilmioita/

Suomisanakirja 2015. Semantiikka. Viitattu 17.4.2015. http://www.suomisanakirja.fi/semantiikka

Titeteen termipankki 2014. Tekstilingvistiikka. Viitattu 16.4.2015. http://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:tekstilingvistiikka