Vaikka käytämme multimodaalisuutta lähes koko ajan, on myös vuorovaikutustilanteita, joissa emme voi käyttää kehoamme tai ympäristöämme rakentaaksemme merkityksiä. Tilanteita, joissa on tyydttävä pelkkään kieleen. Tällaisia ovat esimerkiksi tekstiviesteillä keskusteleminen ja monet vuorovaikutuksen muodot internetissä, vaikkapa foorumeilla viestittely. Multimodaalisuuden puuttumisen takia tällaiset vuorovaikutustilanteet voivatkin joskus olla hyvin haastavia.
Internetin keskustelut poikkeavatkin paljon kasvokkain tapahtuvista keskusteluista. Niihin kuuluu paljon enemmän kärkkäitä, loukkaavia ja epäystävällisiä kommentteja, kinastelua ja riitelyä, ihmiset tuntuvat sanovan vain mitä sylki suuhun tuo. Tähän vaikuttaa toki anonyymiys (sanojensa takana ei välttämättä tarvitse seistä), mutta mielestäni myös multimodaalisuuden puuttuminen; toisen viesti tulkitaan usein väärin tai omia sanoja ei osata muotoilla niin, että merkitys välittyisi. Kun kirjoittaja lukee viestinsä ennen lähettämistä, kuulostaa se samalta, kuin ajatukset hänen päässään. Vastaanottajan mielestä viesti voi kuulostaa kuitenkin hyvinkin erilaiselta, sillä siitä puuttuu monia merkityksiä rakentavia asioita, eleitä, ilmeitä jne. Ilman hymyn näkemistä hymyillen lähetetty viesti voi näyttää tylyltä tai vitsi muuttua loukkaukseksi.
Näissä tilanteissa ihmiset ovat varmasti kaivanneet multimodaalisuutta. Ja ehkä sen seurauksena keksittiin hymiöt ja emojit. Niillä ihmiset ovat voineet tehdä ilmeensä ja eleensä näkyviksi myös pelkän kielen kautta tapahtuvissa vuorovaikutustilanteissa, tekstiviesteissä ja kirjoituksissa - paitsi että sen jälkeen ne eivät ole enää tapahtuneet pelkän kielen kautta. Hymiöillä ja emojilla on rakennettu oma tunnemaailmansa tekstiviesteihin ja internettiin. Kuten viestin merkitys voi muuttua yhden pilkun paikkaa siirtämällä, voi sen merkitys muuttua myös yhden hymiön vaikutuksesta. Onneksi lähettäjä ja vastaaanottaja useimmiten tulkitsevat hymiöt samalla tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti