Vielä kerran tekstit, tekstilaji ja diskurssi

Vielä yhdellä tunnilla jatkettiin samalla aiheella, tekstit ja diskurssi. Olin itse valitettavasti sairaana  – pysyin jo tolpillani, mutta fyysisesti kouluun meneminen olisi ollut liian raskasta. Onneksi nykyään on tekniikkaa, jolla etäopiskelu on mahdollista. Osallistuin tunnille Skypen kautta ja se oli erittäin mielenkiintoinen kokemus. On mukavaa, että tällainenkin opiskelu on tehty mahdolliseksi meidän koulussa.

Oli mielenkiintoista kuinka erilaista Skypen kautta opiskelu oli. Tuntui kummalliselta olla samaan aikaan kotona ja koulussa. Oma näkökulmani oli erilainen, mutta samalla pystyin kuvittelemaan, millaista luokassa oli, koska olen ollut siellä itse niin monta kertaa. Tunnilla oli myös sopivasti vain kourallinen opiskelijoita, joten yhteinen keskustelu onnistui, kun välimatkat pystyivät olemaan aika lyhyitä. Oli mukavaa, kun samaan aikaan myös toinen opiskelija oli Skypessä (ja yhteys hänen kanssaan oli koko ajan hyvä), joten pystyimme tekemään hänen kanssaan paritöitä ja tukemaan toistemme kuuloa (vähän niin kuin tulkkauksessa aktiivitulkki ja tukitulkki tekevät) ja selvittämään yhdessä (yhteys)ongelmia jos niitä tuli eteen. Yksin skypettäessä ison opiskelijajoukon kanssa (kokeilin sitäkin sairastelupäivinäni) opiskelu tuntui joskus yksinäiseltä ja siltä, että ei voi ”hyödyntää” kontaktia muiden opiskelijoiden kanssa kovin hyvin. Näiden suomen kielen tuntien aikaiseen Skypeosallistumiseeni olin kuitenkin hyvin tyytyväinen, sopivien olosuhteiden ansiosta pystyin osallistumaan tunnille ihan yhtä hyvin kuin yleensäkin.

Ensimmäisellä tunnilla keskustelimme edellisellä viikolla olleiden harjoitteluiden kokemuksista suomen kielen näkökulmasta. Välillä keskustelu kyllä lipsui viittomakielen ja kulttuurin puolelle, mutta se ei tuntunut haittaavan. Aluksi tuntui, ettei oikein keksinyt mitään – harjoittelussa ainakin minä keskityin enemmän viittomakielen ja tulkkauksen näkökulmaan ja nyt mietin suomen kielen asioita ensimmäistä kertaa. Kuitenkin saimme aikaan mielenkiintoisen keskustelun kieleen liittyvistä asioista, mm. kielenvaihdosta asiakaspalvelutilanteissa kaksikielisillä alueilla ja kuurojen tavasta muunnella viittomakieltä riippuen vastaanottajasta (tietenkin kielellistä muuntelua tekevät kaikki kielestä riippumatta). Esim. kuinka kuuro vaihtaa suomen kieleen perustuvasta viitotusta puheesta, jossa ääni on mukana, puhtaaseen viittomakieleen vasta sitten, kun on varma, että suomenkielinen harjoittelija ymmärtää häntä (tämä toki sitten on ihan kuurokohtaista).  

Tekniikassa on hyvät puolensa, mutta on huonotkin. Ja huonoin on usein se, ettei tekniikka aina (useinkaan :D) toimi. Toisella tunnilla emme enää saaneet yhteyttä lehtorimme Skypeen useiden yritysten jälkeenkään, joten jatkoimme opiskelua sitten netin kautta saaduilla ohjeilla kahdestaan toisen Skypessä olevan opiskelijan kanssa. Kävimme uudelleen läpi Tekstit ja diskurssit- diasarjan ja keskustelimme siinä esitettyjen kysymyksien pohjalta aiheesta. Lähinnä pohdimme tekstilajeja suomen kielessä ja viittomakielessä ja sitä, millaisiin tekstilajeihin viittomakielen tulkki voi olettaa törmäävänsä.

Ensin mietimme, mitä eroja suomenkielisissä ja viittomakielisissä tekstilajeissa on. Ensimmäisenä pohdiskelimme, löytyykö suomalaisesta viittomakielestä kaikkia suomen kielen tekstilajeja. Keskustelun apuna käytimme täältä http://www.otavanoppimateriaalit.net/verkkopiste/kirjoittaminen/tekstilajeja.html löytyvää listaa erilaisista tekstilajeista. Totesimme, että useimmille suomen kielen tekstilajeille on vastineensa viittomakielessä ja monet tekstilajit oli helposti löydettävissä, esimerkiksi vaikkapa ohje, uutinen ja essee.

Oli kuitenkin myös monia, joille emme ainakaan heti löytäneet vastinetta. Useimmat näistä olivat suomen kielessä kirjoitettuna esiintyviä tekstilajeja, kuten vaikkapa pääkirjoitus, oppikirjateksti ja tuoteseloste. Niiden puuttuminen viittomakielestä johtuu luultavasti siitä, ettei viittomakieltä esiinny kirjallisessa muodossa (on tapoja merkitä sitä muistiin, kuten glossaus, mutta viittomakielistä kirjakieltä ei ole olemassa), joten samalla kirjakielelle ”tyypilliset” tekstilajit puuttuvat. Esimerkiksi tällä hetkellä ei ole olemassa viittomakielisiä sanomalehtiä, joten myöskin lehdissä esiintyvät tekstilajit puuttuvat. Nykyteknologian ansiosta viittomakielinen lehti kolumneineen ja kainalojuttuineen voisi olla hyvinkin toteutettavissa esimerkiksi Internetissä, mutta en itse ainakaan ole vielä moiseen törmännyt. Toinen syy puuttumiselle on se, että suurin osa kuuroista on kaksikielisiä ja he voivat käyttää myös suomenkielisiä tekstejä. Esimerkiksi viittomakielisiä oppikirjoja eikä siis myöskään oppikirjatekstejä ole olemassa, koska kouluissa myös kuurot käyttävät suomenkielisiä oppikirjoja. Ei ole ollut tarvetta luoda vaikkapa viittomakielisiä tuoteselosteita, koska kuurot osaavat lukea niitä myös suomen kielellä. Toki on kyseenalaista, voiko tällaista menettelyä (pelkästään suomen kielellä julkaisua) pitää tasa-arvoisena ja oikeutettuna vain siksi, että suurin osa kuuroista osaa suomen kieltä. Se ei kuitenkaan ole heidän äidinkielensä, jonka käyttöön heillä on laillinen ja yhtä suuri oikeus kuin suomenkielisillä suomen kielen käyttöön.  

Sitten vaihdoimme näkökulman siihen, onko viittomakielessä sellaisia tekstilajeja, joita suomen kielessä ei ole. Tähän oli vaikea vastata, sillä varsinkin minulla on vasta vähän kokemusta viittomakielestä. En muista törmänneeni sellaisiin tekstilajeihin, joita suomen kielessä ei ole, mutta se ei kerro paljoa. Tätä voisi kysyä joltakin äidinkieliseltä viittomakieliseltä tai enemmän viittomakieltä opiskelleelta/tutkineelta ihmiseltä. Tämä asia jäi askarruttamaan minua. Voisiko esim. Kuurojen Liiton videotiedotteista löytyä tekstilajeja, joita ei ole suomen kielessä? Tai kuurojen visuaalisesta esittävästä taiteesta?

Sitten tarkastelimme niitä tekstilajeja, joita löysimme molemmista kielistä. Olivatko ne samanlaisia vai erosivatko ne jotenkin? Useimmiten ne olivat aika samanlaisia, suomen kieli ja kulttuuri on varmasti vaikuttanut joidenkin viittomakielen tekstilajien syntyyn ja kehitykseen. Erojakin toki on. Monet suomenkielellä sekä kirjoitettuna että puhuttuna esiintyvät tekstilajit esim. runo esiintyvät viittomakielellä vain viitottuna ja yleensä vain suorissa vuorovaikutustilanteissa. Yhä enemmän viittomakieltä kuitenkin videoidaan ja videoidun viittomisen voitaisiinkin ajatella vastaavan kirjoitettua kieltä. Hyvin monia kirjoitetun suomen kielen tekstejä näkee viittomakielessä videolle tallennettuna. Esimerkiksi viittomakielisen esseen tai ohjeistuksen voi viittoa talteen videolle. Eroja luo myös viittomakielen ja suomenkielen erot siinä, kuinka asioita esitetään, kuinka on tapana puhua jne., mutta tästä emme oikein keksineet esimerkkiä.

On tekstejä ja tekstilajeja, joihin tulkki törmää hyvin todennäköisesti. Vaikkapa ohje, saarna, oppikirjateksti ja luento. Viittomakielen tulkit tulkkaavat kuitenkin kaikkialla, missä kuurot käyvät, synnytyksistä hautajaisiin, joten eteen voi tulla periaatteessa minkälaisia tekstilajeja vain. Siksi on tärkeää tuntea niiden erityispiirteitä, jotta osaa valmistautua tulevaan.